Suomen hallitus otti kiltin oppilaan roolin ja mukautui täysin komission suunnitelmiin. Kotimaassa hallitus oli sitäkin röyhkeämpi. Perustuslakivaliokunnan kannan yli se käveli niin täysin, että se sai saman professorin toteamaan: ”En odottanut näkeväni Suomessa hallitusta, joka julkisesti kiistää perustuslakivaliokunnan kannan merkityksen”. Lisäksi hallitus piti huolen, ettei keskustelua asiasta käytännössä käydä, ja tyrmäsi eduskuntakeskustelun mahdollisuuden huippukokouksen jälkeen.

Ei ihme, että joissakin piireissä huolestuttiin: lyhyessä ajassa saatiin tarvittava määrä nimiä kansalaisaloitteeseen, joka vaati kansanäänestystä elpymisvälineestä. Itse en kuulu kansanäänestyksen ihailijoihin näin vaikeassa kysymyksessä, mutta näin sen ikään kuin hätähuutona. Se olisi pitänyt merkitä ainakin vakavaa keskustelua poliittisella tasolla. Mutta vaikutti, että eduskuntakeskusteluun joulukuussa liittyi jopa pilkallisia sävyjä.

EU:n johtajat löysivät kovan väännön jälkeen sovun elpymisrahaston läpivientiä uhanneelle Unkarin ja Puolan oikeusvaltioperiaatteen vastustukselle. Periaatetta vesitettiin, mutta ilmeisesti niin, että kaikkien kasvot pelastuivat. Suomen hallitus ei luonnollisesti sano asiasta halaistua sanaa. Heidän politiikkansa rahastoasiassa on jo pitkään ollut vaikene tai valehtele.

Herätys on kuitenkin saapunut. Olemme julkaisseet, useiden taustakommentoijien voimin kootun tietopaketin elpymisrahaston vaikutuksista. Kerromme siinä mikä rahasto on, mitä se tekee, kuinka siitä voi erota ja mitä se merkitsee suomalaisille.

Olen joutunut viime aikoina kirjoittamaan sellaisia blogipostauksia, että oikein harmittaa. Minähän olen sivistysporvari, ja paljon mieluummin olisin maltillinen ja asettuisin eri suuntaan oireilevien osapuolten keskelle. Mieltymys on tuttu jo opiskeluvuosiltani, kun nautiskelin teoreettisen filosofian luennoista. Mikä onkaan miellyttävämpää kuin löytää kaksi äärimmäisyysajattelijaa ja asettua itse keskelle, välittävälle kannalle. Näin saimme paketoitua monta aatesuuntaa ja ilmiötä.

Ja kokoomuslainenhan on periaatteessa maltillinen nimeään myöten – sisarpuolueemme nimessä tämä on lupaus, ja sama lupaus liitetään meihin: moderaterna, moderates.

EU:n elvytysrahaston hyväksyminen on viime viikkoina takunnut, koska Unkari ja Puola vastustavat siihen liitettyä vaatimusta oikeusvaltioperiaatteen noudattamisesta. Maiden mielestä kyse on siitä, mitä kulloinkin oikeusvaltiolla tarkoitetaan eivätkä ne hyväksy oman tulkintansa hylkäämistä. Keskiviikkona raportoitiin maiden löytäneen sovun puheenjohtajamaan Saksan johdolla.

Sopu ei muuta jo hyväksyttyä rahastosopimusta, mutta vesittää käytännössä siihen sisältyvän oikeusvaltiomenettelyn periaatteen. Menettelyä näkyvästi ajaneelle ja siitä ylpeilleelle hallituksellemme uusi tilanne on piinallinen.

”Meidän täytyy elvyttää yhdessä, ja sitä varten tämä määräaikainen ja tilapäinen elvytysrahasto on luotu, ja se on tehty täysin Euroopan Unionin perussopimusten puitteissa, joten tältä osin teidän huolenne siitä, että johtaako tämä elpymisrahaston luominen liittovaltioon, niin se on turha.”

Seurasin äsken eduskunnan kyselytuntia (3.12.2020). Eurooppa-ministeri Tytti Tuppurainen lausui edelliset sanat.

Tämä vaatii hieman analyysia. Hän esittää väitteen, että

– rahasto on määräaikainen ja tilapäinen
– päätös rahastosta on tehty EU:n perussopimusten puitteissa ja että
– tästä syystä huoli liittovaltiokehityksestä on turha.

Kun EU:n elpymisvälineestä päästiin sopuun heinäkuussa ministerineuvoston kokouksessa, suomalaisille korostettiin, että 750 miljardin euron paketti on kertaluonteinen. EU:n tiedettiin rikkovan omia periaatteitaan, mutta katsottiin, että tilannekin on poikkeuksellinen, eikä kukaan kiistänyt, etteikö tilanne vaatisi elvytystä.

Se, että elvytetään lainarahalla, ei sääntöjen rikkomista olekaan. Sen sijaan jäsenmaiden neuvottelema toteutus, jossa nämä ottavat yhteisen velan, on vastoin EU:n perussopimuksen perinteistä tulkintaa. EU:n perussopimusten mukaan yhteisestä velasta piti nimenomaan pidättäytyä, ja jokaisen maan kuului vastata omista veloistaan (art.125), eikä budjettia rakenneta velalle (art.310).

Kun päivittäin nettiä selatessani joudun painamaan OK tai Hyväksyn – kuvaketta lukuisia kertoja, en todellakaan lue tarkemmin, mitä hyväksyn. Ei minulla ole aikaa kompastella tiedon valtatiellä. Luulen, että se on hieman kovettanut pitämään tekstejä turhina, ja pelkään että jonakin päivänä hyväksyn jotain sellaista, mitä ikinä ei pitäisi.

Vähän samalla lailla ajattelen politiikasta. Nyt moni kansalainen on luopunut omien aivojen käytöstä ja antaa mennä. Hän luottaa, että poliitikot tietävät. Mutta havaintojeni mukaan ongelma on, että myös moni poliitikko on luopunut omien aivojen käytöstä ja luottaa siihen, että isommat pojat tietävät. Tai ainakin Macron ja Merkel tietävät. Kyllä he varmaan tietävätkin, mikä on Ranskan ja Saksan etu. Mutta onko se varmasti meidän etumme?