He tekevät sen ihan itse

Olin tänään radion Ykkösaamussa juttelemassa ekonomisti Tuomas Malisen kanssa EU:n elvytyspaketista, jota on ajettu läpi uskomattoman vähällä keskustelulla. Keskustelua elvyttääkseni olen mukana talousasiantuntijoiden ryhmässä, joka haluaa lisätä kansalaisten tietämystä neuvotellusta elpymisvälineestä. Suomi ottaa 750 miljardin pakettia varten 6,6 miljardia euroa velkaa, josta se saa suunnitelmien mukaan itselleen 2,7 miljardia. Koko velan joudumme tietenkin korkoineen maksamaan veroina takaisin. En itse esiinny talousasiantuntijana, mutta tunnen hyvin EU:n viidentoista europarlamenttivuoden jälkeen.

Elvytysrahaston ongelma on, että se vie meidät EU:hun, josta emme ole koskaan sopineet. EU:n toiminnan pilari on ollut, että kukin jäsenmaa vastaa omista veloistaan (perussopimusten artikla 125) ja ettei unionin budjettia saa rakentaa velalle: budjetin tulojen ja menojen on oltava tasapainossa (artikla 310). Euroopan komission ja neuvoston verkkosivuillakin todettiin toukokuun loppuun saakka, ettei EU:n toimintaa rahoiteta velalla. Sen jälkeen maininnat katosivat verkkosivuilta. Kuten perustuslakivaliokunnan asiantuntija, Eurooppaoikeuden professori Päivi Leino-Sandberg kuvasi, nyt EU-politiikassa on tehty U-käännös. EU:n omat toimielimet ovat pitäneet aiemmin oikeudellisesti mahdottomana tätä tulkintaa, joka nyt komissiossa tehtiin.

Kiltti oppilas on kotimaassa omavaltainen ylikävelijä

Suomen hallitus otti kiltin oppilaan roolin ja mukautui täysin komission suunnitelmiin. Kotimaassa hallitus oli sitäkin röyhkeämpi. Perustuslakivaliokunnan kannan yli se käveli niin täysin, että se sai saman professorin toteamaan: ”En odottanut näkeväni Suomessa hallitusta, joka julkisesti kiistää perustuslakivaliokunnan kannan merkityksen”. Lisäksi hallitus piti huolen, ettei keskustelua asiasta käytännössä käydä, ja tyrmäsi eduskuntakeskustelun mahdollisuuden huippukokouksen jälkeen.

Ei ihme, että joissakin piireissä huolestuttiin: lyhyessä ajassa saatiin tarvittava määrä nimiä kansalaisaloitteeseen, joka vaati kansanäänestystä elpymisvälineestä. Itse en kuulu kansanäänestyksen ihailijoihin näin vaikeassa kysymyksessä, mutta näin sen ikään kuin hätähuutona. Se olisi pitänyt merkitä ainakin vakavaa keskustelua poliittisella tasolla. Mutta vaikutti, että eduskuntakeskusteluun joulukuussa liittyi jopa pilkallisia sävyjä. Olisi ollut reilumpaa myöntää, että kyllä, nyt muutettiin reippaasti perussopimusten tulkintaa eikä teeskennellä, että nämä päätökset ovat ”täysin perussopimusten puitteissa”, kuten Eurooppaministeri Tytti Tuppurainen eduskunnalle (3.12.2020) väitti. Eivät ne toki ole, siksihän ne perusperiaatteet katosivat myös komission ja neuvoston sivuilta, kun enää niin ei voida sanoa. Huoleen siitä onko tämä niin kertaluonteinen kuin on vakuutettu, ei myöskään ole kunnolla vastattu.

Se mikä oli kohtuullista eilen, on ääriajattelua tänään

Se mikä oli kohtuullista eilen, on näköjään ääriajattelua tänään. Nyt se mistä EU on vuosikymmenet pitänyt kiinni, onkin populismia. Eihän se näin voi olla. Juuri näin ruokitaan populismia, ja EU-myönteisenä kokoomuslaisena tätä pahoittelen.

Kun sellainen, minkä me suomalaiset tunnistamme vastaavan oikeustajuamme, julistetaan persuajatteluksi, niin onko ihme, että persujen kannatus nousee. Hallitus tekee sen ihan itse.

Yksi syy aktivoitumiselleni on siinä, että olen isöäiti. Olen niin sanotusti antanut panttivankeja tulevaisuudelle. Tuolla vuosien päässä on jotain niin arvokasta, että olen valmis tekemään kaiken voitavani, että meillä olisi Euroopassa rauha ja vakaus. Tämä tapa, jolla Euroopan taloutta nyt hoidetaan, on tässä valossa liian lyhytnäköinen koska se ei perustu terveeseen talousajatteluun ja -moraaliin. Ei hyviä periaatteita, sellaisia, jotka vastaavat oikeustajuamme, kannata heittää kovin helposti romuvarastoon. Nyt Eurooppaan kylvetään riidan siemeniä. Olisi terveempää, jos vastaisimme taloudestamme itse kukin jäsenmaa. Aikoinaan Eurooppaan saatiin rauha, kun viholliset sidottiin yhteen taloudellisista eduistaan: sota kävi mielettömäksi. Nyt tehdään toisin päin: ystävät sidotaan yhteen taloudellisista tappioistaan. Minua huolestuttaa, mitä siitä seuraa.