Kun sivistysporvari joutuu raiteiltaan

Olen joutunut viime aikoina kirjoittamaan sellaisia blogipostauksia, että oikein harmittaa. Minähän olen sivistysporvari, ja paljon mieluummin olisin maltillinen ja asettuisin eri suuntaan oireilevien osapuolten keskelle. Mieltymys on tuttu jo opiskeluvuosiltani, kun nautiskelin teoreettisen filosofian luennoista. Mikä onkaan miellyttävämpää kuin löytää kaksi äärimmäisyysajattelijaa ja asettua itse keskelle, välittävälle kannalle. Näin saimme paketoitua monta aatesuuntaa ja ilmiötä.

Ja kokoomuslainenhan on periaatteessa maltillinen nimeään myöten – sisarpuolueemme nimessä tämä on lupaus, ja sama lupaus liitetään meihin: moderaterna, moderates.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että minun pitää olla uskollisempi asioille ja todellisuudelle kuin maailmankatsomukselliselle pakkoliikkeelle asettua puoliväliin. En tee sitä mielelläni, mutta valitettavasti on niin, että se mikä oli kohtuullista eilen, on näköjään ääriajattelua tänään.

Olen sivistysporvari, joka on järkyttynyt siitä, että eduskuntapuolueiden enemmistö on mitään keskustelua käymättä tehnyt U-käännöksen EU-politiikassaan. Sitä mitä ne lupasivat meille äänestäjille, ne eivät kunnioita yhtään. Ennen 2019 eduskuntavaaleja yksikään eduskuntapuolue ei kannattanut yhteisvastuullista velkaa. Vielä viime toukokuussa Eurooppaministeri Tytti Tuppurainen lupasi eduskunnalle, että vaikka nyt vaaditaan solidaarisuutta jäsenmaiden kesken, sillekin on jokin raja: ”Mutta sellaista tilannetta ei synny, että me ottaisimme toisten olemassa olevia velkoja yhteisvastuullisesti maksettavaksi. Se ei käy.”  Samoin tuolloinen valtiovarainministeri Katri Kulmuni vakuutti, että ”toisten maiden veloista, siitä mitä sinne on kertynyt holtittoman talouspolitiikan seurauksena, eivät voi muut maat alkaa vastaamaan”.

Kulmuni yritti pitää tästä kiinni, mutta siirrettiin sivuun. Nyt koko tämä vakaumus ja paatos on unohdettu demareissa ja keskustassa. Pelkään pahoin, että kokoomuksessakin.

Tuliko valehtelemisesta politiikan uusi normaali?

Koska koen sen huutavana vääryytenä suomalaisia kansalaisia ja veronmaksajia kohtaan, minun on pakko korottaa ääneni. Joku leimaa minut tämän vuoksi persuksi, mutta vakuutan, että EU-myönteisyyteni on liian sakeaa persuille. Olen vain johdonmukainen kokoomuslainen, pidän kiinni periaatteistamme. Juuri siksi, että olen arvostanut EU:n roolia rauhan ja vakauden takaajana Euroopassa, vihaan kaikkea sellaista hölmöilyä, jolla tämä vakaus vaarannetaan. Oman legitimiteetin murtaminen on sitä. Se on paljon vaarallisempi ilmiö kuin taloudellinen lamakausi. Lamoista voidaan toipua terveellä talouspolitiikalla, mutta politiikan moraalikadosta ei selvitä ilman pysyvää vauriota.

Olen järkyttynyt siitä, että valehtelusta on tullut politiikan uusi normaali. Siitä ei näköjään seuraa mitään. Mietin, ymmärtävätkö kansalaiset, mihin velkaliekaan poliitikot ovat heitä nyt sitomassa. Ja miksi? Kuinka monen henkilökohtaista uraa tällä periaatteettomuudella ollaan edistämässä?

Aiemmissa blogipostauksissani olen perustellut, mitä vikaa elvytysrahastossa on. Kuten olen korostanut, en vastusta elvytystä vaan sitä, että siihen sotketaan yhteisvastuu. Pelastusrahasto.fi -sivustolla julkaistaan pian aiheesta myös tietopaketti, jonka ovat laatineet Valtiovarainministeriön rahoitusmarkkinaosaston entinen ylijohtaja, VTT Peter Nyberg ja ekonomisti, dosentti Tuomas Malinen. Suosittelen ensin lukemaan ja sitten kysymään kansanedustajaltasi, miksi hän syö lupauksensa.